Moikka!

Takana on ensimmäinen kuukausi lähihoitajaopintoja ja olen ihan yhtä innoissani, kuin olin koulun alkaessa. Tuntuu, että kaiken ns. pakollisen opiskelun jälkeen olen vihdoin paikassa jossa viihdyn ja tiedän olevani motivoitunut. Lähihoitajaksi ryhtyminen ei ollut minulle nimittäin mikään hetkellinen päähänpisto, vaan se on pyörinyt enemmän tai vähemmän mielessä yläasteelta asti. Tiesin aina, että haluan ammatin jolla on merkitystä ja jossa tiedän olevani muille hyödyksi ja avuksi.

Kuva: weheartit.com

Tätini on työskennellyt 15 vuotta lähihoitajana kehitysvammaisten parissa ja olen saanut kuulla alan hyvät ja huonot puolet häneltä ja tiedän, mitä odottaa. Olen päässyt hänen ansiostaan sukeltamaan hieman pintaa syvemmälle lähihoitajan työhön ja se on saanut minut entistä varmemmaksi, että tämä alan on juurikin se oikea ala minulle. Olenkin siis melko varma, että haluan suuntautua vammaistyöhön mutta eihän sitä koskaan tiedä mihin suuntaan opinnot vievät. Hyvä (tai huono) harjoittelupaikka saattaa muuttaa mielen tietystä suuntautumisalasta täysin, mutta pidän silti kaikki ovet avoinna!

Mietin ensin hakevani vain sosionomiksi, mutta parin epäonnistuneen hakuyrityksen jälkeen totesin tämän olevan helpompi tie. Ammatin saa käsittämättömässä kahdessa vuodessa ja jatkokoulutus on aina mahdollista myöhemmin. En ole koskaan ollut sellainen ihminen joka haluaa istua monta vuotta koulunpenkillä pänttäämässä toinen toistaan paksumpia kirjoja päähänsä vaan olen ehdottoman käytännönläheinen. Opin paremmin tekemällä ja siksi odotan työssäoppimisjaksoja kuin kuuta nousevaa. Haluan päästä soveltamaan kaikkea oppimaani käytännössä ja nähdä työni jäljen. Mietin ennen kun sain kuulla päässeeni kouluun meneväni oppisopimuskoulutukseen. Soittelin jo Rinnekodille kysyäkseni mahdollisuuksistani, mutta koulupaikan saannin jälkeen päätin antaa perinteiselle opiskelulle mahdollisuuden. Siinä kun saa nähdä alan paljon monipuolisemmin. Vaikka kahden välivuoden jälkeen kouluun palaaminen tuntuikin alussa hassulta, en silti ole katunut että valitsin tämän polun opinnoilleni.

Kaiken kaikkiaan koulu on lähtenyt kivasti käyntiin. Porukka on hyvä ja muutenkin kaikki vaikuttaa näin alkuun mielenkiintoiselta ja odotan innolla tulevaa! Ja eihän siitä haittaa ole, että etätehtäviä on paljon ja koulussa ei istuta 5 päivää viikossa 8.15-15.00! Ei valitettavaa siis, tästä on hyvä jatkaa.